Naiset salilla

Seuraava teksti pohjautuu muutamaan keskustelun pätkään, jotka kävin valmennettavani Heidi Kuonanojan kanssa. Alunperin tämän tekstin piti tulla Heidin omalle sivulle treenikuulumisten perään, mutta ajattelin kuitenkin laittaa sen tänne yleiselle puolelle, jos joku on halukas kommentoimaan itse tekstiä ja siihen liittyviä asioita (enempää Heidiä tähän sekaanuttamatta). Heidin treeneihin ja ruokavalioon liittyvät asiat (kommentit, kuten mielipiteet/kysymykset) Heidin sivulle. Muut asiat, etenkin tähän tekstiin liittyen (kommentit, kuten mielipiteet/risut/ruusut/tappouhkaukset) tähän.

Aluksi
Tässäpä onkin mielenkiintoinen puheenaihe (otsikkoon viittaamalla), josta ollaan Heidin kanssa juteltu kerran jos toisenkin. Kysyin kerran Heidiltä ihan mielenkiinnolla, mitä mieltä Hän on yleisesti naisten treenaamisesta salilla. Olimme täysin samaa mieltä asiasta, että kyllähän se tahtoo valtaosin olla jouten päiväistä hommaa (tämä siis suoraan Heidin sanoja lainaten). Keskityn tässä kuitenkin hieman enemmän naisiin, koska kuitenkin Heidi itsekin on selvästi nainen, joten ei päästetä miehiä sotkemaan tätä soppaa (vielä).

Eli, naiset salilla
En tietenkään tarkoita sitä, että salilla ei muuta saisi tehdä kuin treenata, koska kyllähän kuntosali kuitenkin paikkana on myös hieno sosiaalinen tapahtuma. Nähdään tuttuja, vaihdellaan kuulumisia yms. Melkein uskaltaisin sanoa, että valtaosalla treenaajista, niin miehillä kuin naisilla on se yleinen ongelma, että ei välttämättä tiedetä minkä takia salille lähdetään. Luulisin ja erityisesti toivoisin, että sinne lähdetään ensisijaisesti treenaamaan, ei juttelemaan. Voihan salille toki lähteä vaikka ihan omaksi huvikseen aikaa kuluttamaan, mutta luulisin, että jokaisella on kuitenkin se jokin syy, minkä takia on aloittanut kuntoilun. Kuntosalihommissa olen nähnyt ympäri Suomea jos jonkinlaista treenaajaa, niin miehissä kuin naisissakin. Ehkä se perustreeni mitä naiset helposti tekevät, on sitä, että tehdään yhtä tai kahta liikettä puoli tuntia kerrallaan ja joissain tapauksissa liikkeen aikana luetaan lehti jos toinenkin (en siis yleistä). Tässäkään ei siis todellakaan mitään väärää ole. Toki jokainen saa tehdä niin kuin parhaalta tuntuu, mutta omasta näkökulmasta (valmentajana) tulee väkisinkin se harmituksen tunne, kun tietää, että senkin ajan voisi käyttää huomattavasti tehokkaammin. Yleisin pelko naisilla tulee helposti siinä (oman kokemukseni mukaan), että ei uskalleta laittaa tarpeeksi kuormaa sarjaa tehdessä. Toinen sitten taas se (edelliseen liittyen), että pelätään lihasten kasvua. Näkyvät lihakset eivät ihan yhdessä yössä kasva, eikä kahdessa. Heidikin on tehnyt julmettoman kovan työn vartalonsa eteen, että kyllä se niin on, että mikään ei tule vahingossa. Heidi sanoikin sen hyvin(kun keskustelimme aiheesta), että ei olla valmiita tekemään kaikkea itsensä eteen (koskien siis sekä miehiä, että naisia).

Miehet salilla
Sen verran otetaan myös miespuoliset (nämä itsepäiset hauiksiensa ja egonsa kanssa taistelevat) tähän mukaan, ettei kukaan vain ajattele, että tässä koitetaan jotenkin "mustamaalata" naisia jne. Miehien osalta löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Olen useasti huomannut kuinka hemmetin vaikeaa on välillä ohjata ja valmentaa miespuolisia (itsepäisyys?) treenaajia. Helposti käy niin, että tehdään sitä päinvastaista mitä olen sanonut, tai sitten sanomani jälkeen möllötetään ns. Ö aapisen laidassa ja odotellaan, jos asiat tapahtuisivat itsestään (parisuhteessa olevat naiset ovat varmasti huomanneet tämän hyvinkin yleisen ilmiön). Voi että Meitä yksinkertaisia miehiä! Ei ehkä niinkään yllättävää, että pidän enemmän naisten ohjaamisesta (miehiä yhtään väheksymättä). Jostain syystä naiset osaavat kuunnella ja sisäistää asiat huomattavasti nopeammin kuin miehet. Miesten osalta taas on helpompaa, kun ei tarvitse erikseen huomauttaa raudan lisäämisestä vaan päin vastoin (yleensä kuormaa laitetaan yli rajojen), tottakai jokaisen tosimiehen täytyy kokeilla ensimmäisenä hauismaksimit, ennen kuin mitään muuta voidaan tehdä... ja treenin jälkeen kovalla työllä ansaitut hedelmät, eli pakolliset hauisposet peilin edessä "kanssakilpailijoiden" kera. Näistä on tosimiehet (vaikkakin yksinkertaiset) tehty!

Me kaikki salilla
Treenaaminen on varmasti jokaisella hakusessa, jos ei ole ollut ketään neuvomassa tai opastamassa. Tosin on myös ohjaajia, jotka eivät välttämättä tiedä mitä tehdä, kun asiakas lompsii salille ja sanoo mitä haluaa ja mistä, tai vieläkin harvemmin mitä haluaa ja minne jne. Tekijöitä on monia, niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin puolella. Ennen kuin jatkan sanomisiani, joudun taas jälleen turvautumaan omaan valttikorttiini eli kokemukseen. Olen kohdannut salilla, niin miehissä kuin naisissakin jouten päiväisiä treenaajia (anteeksi karu ilmaisuni) monet monet kerrat. Olen myös ohjannut heitä toiseen suuntaan ja opettanut treenaamisesta yhtä jos toista ja tätä kautta laittanut uudelle tielle. Jokainen näistä ihmisistä tietää nykyään mitä salilla voi tehdä ja miten. Kun nämä asiat selviää, on huomattavasti helpompaa lähteä rakentamaan sitä vartaloa, josta on aina unelmoinut. Lihasten kasvu ei siis aina ole pahasta. Lihaksethan ne meille antavat muodon vartaloon (tukemisen lisäksi), siihen vielä päälle sopivasti rasvaa (sitä ah, niin ihanaa "ylimääräistä"), niin saadaan muotoihin pehmeyttä. Nämä ovat kuitenkin niin makuasioita, ettei kukaan voi tulla sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin, tai miltä Sinun pitäisi näyttää jne. Kaikki lähtee liikkeelle sieltä oman pään sisältä, ei kenenkään muun. Muistakaa, että tavoitteet on yllättävän helppoa asettaa itselle, kun tietää, että vain taivas on rajana.

Lopuksi
Tulipas tekstiä taas kerrakseen, mutta niin siinä käy kun on asiaa. Toivottavasti löysit tästä tekstistä jotain sellaista, mikä herätti ajatuksia ja mietteitä. Uskaltakaa siis olla rohkeita, uskokaa itseenne ja ennen kaikkea näyttäkää itsellenne (ja miksei myös muillekin) mihin pystytte. Treenaaminen on todella mahtava juttu, kun löytää sieltä sen selvän tien jota seurata. Lukemattomia kertoja olen teksteissäni koittanut sanoa, että helpolla ei päästä. Ei elämässä eikä treeneissä, se tästä tekeekin niin mielenkiintoista ja koukuttavaa. Asettakaa itsellenne päämäärä jonnekin kauemmas ja pyrkikää sinne välitavoitteiden kautta, niin treeneissä kuin elämässäkin. Ottakaa askel kerrallaan, pitäkää jalat maassa ja voin vannoa, että mikään este ei ole niin suuri, etteikö sen yli pääsisi. Vauhdin ei tarvitse aina olla niin huima. Riittää, että valitsemasi tie vie vain eteen päin. Minähän en mistään mitään tiedä, kunhan vain tässä naputtelen päätäni tyhjäksi (jälleen kerran). Onnittelut, jos jaksoit lukea tämän tekstin alusta loppuun käymättä välissä peilin edessä hauiksiasi ihailemassa... (miehet).


Niin ja muistakaa vielä, että rajat on tehty rikottaviksi, vain ja ainoastaan ;)

Heittäkää vapaasti kommenttia ja mielipiteitä asiaan/tekstiin liittyen. Olisi erittäinkin mielenkiintoista nähdä, kuinka Te itse näette asian.