28.03.12
Päivitystä Tuomaksen puolella.
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
23.02.12
Ramin kuulumiset luettavissa!
--------------------------------------------------------------------------------------------------------
06.02.12
Klo. 20.20
Heidin kuulumiset myös ulkona!
Klo. 20.05
Ramin (vajaan) kahden viikon kuulumiset.
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
01.02.12
Tuomaksen kuulumiset luettavissa!
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
21.01.12
Ramin ensimmäinen viikko!
-----------------------------------------------------------------------------------------------------
16.01.12
Heidin ensimmäinen viikko pulkassa!
Blogi valmennuksista, treeneistä, ruokavalioista yms. Valmennuksessa laidasta laitaan harrastelijoista kilpaurheilijoihin.
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
lauantai 11. helmikuuta 2012
Naiset salilla
Seuraava teksti pohjautuu muutamaan keskustelun pätkään, jotka kävin valmennettavani Heidi Kuonanojan kanssa. Alunperin tämän tekstin piti tulla Heidin omalle sivulle treenikuulumisten perään, mutta ajattelin kuitenkin laittaa sen tänne yleiselle puolelle, jos joku on halukas kommentoimaan itse tekstiä ja siihen liittyviä asioita (enempää Heidiä tähän sekaanuttamatta). Heidin treeneihin ja ruokavalioon liittyvät asiat (kommentit, kuten mielipiteet/kysymykset) Heidin sivulle. Muut asiat, etenkin tähän tekstiin liittyen (kommentit, kuten mielipiteet/risut/ruusut/tappouhkaukset) tähän.
Aluksi
Tässäpä onkin mielenkiintoinen puheenaihe (otsikkoon viittaamalla), josta ollaan Heidin kanssa juteltu kerran jos toisenkin. Kysyin kerran Heidiltä ihan mielenkiinnolla, mitä mieltä Hän on yleisesti naisten treenaamisesta salilla. Olimme täysin samaa mieltä asiasta, että kyllähän se tahtoo valtaosin olla jouten päiväistä hommaa (tämä siis suoraan Heidin sanoja lainaten). Keskityn tässä kuitenkin hieman enemmän naisiin, koska kuitenkin Heidi itsekin on selvästi nainen, joten ei päästetä miehiä sotkemaan tätä soppaa (vielä).
Eli, naiset salilla
En tietenkään tarkoita sitä, että salilla ei muuta saisi tehdä kuin treenata, koska kyllähän kuntosali kuitenkin paikkana on myös hieno sosiaalinen tapahtuma. Nähdään tuttuja, vaihdellaan kuulumisia yms. Melkein uskaltaisin sanoa, että valtaosalla treenaajista, niin miehillä kuin naisilla on se yleinen ongelma, että ei välttämättä tiedetä minkä takia salille lähdetään. Luulisin ja erityisesti toivoisin, että sinne lähdetään ensisijaisesti treenaamaan, ei juttelemaan. Voihan salille toki lähteä vaikka ihan omaksi huvikseen aikaa kuluttamaan, mutta luulisin, että jokaisella on kuitenkin se jokin syy, minkä takia on aloittanut kuntoilun. Kuntosalihommissa olen nähnyt ympäri Suomea jos jonkinlaista treenaajaa, niin miehissä kuin naisissakin. Ehkä se perustreeni mitä naiset helposti tekevät, on sitä, että tehdään yhtä tai kahta liikettä puoli tuntia kerrallaan ja joissain tapauksissa liikkeen aikana luetaan lehti jos toinenkin (en siis yleistä). Tässäkään ei siis todellakaan mitään väärää ole. Toki jokainen saa tehdä niin kuin parhaalta tuntuu, mutta omasta näkökulmasta (valmentajana) tulee väkisinkin se harmituksen tunne, kun tietää, että senkin ajan voisi käyttää huomattavasti tehokkaammin. Yleisin pelko naisilla tulee helposti siinä (oman kokemukseni mukaan), että ei uskalleta laittaa tarpeeksi kuormaa sarjaa tehdessä. Toinen sitten taas se (edelliseen liittyen), että pelätään lihasten kasvua. Näkyvät lihakset eivät ihan yhdessä yössä kasva, eikä kahdessa. Heidikin on tehnyt julmettoman kovan työn vartalonsa eteen, että kyllä se niin on, että mikään ei tule vahingossa. Heidi sanoikin sen hyvin(kun keskustelimme aiheesta), että ei olla valmiita tekemään kaikkea itsensä eteen (koskien siis sekä miehiä, että naisia).
Miehet salilla
Sen verran otetaan myös miespuoliset (nämä itsepäiset hauiksiensa ja egonsa kanssa taistelevat) tähän mukaan, ettei kukaan vain ajattele, että tässä koitetaan jotenkin "mustamaalata" naisia jne. Miehien osalta löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Olen useasti huomannut kuinka hemmetin vaikeaa on välillä ohjata ja valmentaa miespuolisia (itsepäisyys?) treenaajia. Helposti käy niin, että tehdään sitä päinvastaista mitä olen sanonut, tai sitten sanomani jälkeen möllötetään ns. Ö aapisen laidassa ja odotellaan, jos asiat tapahtuisivat itsestään (parisuhteessa olevat naiset ovat varmasti huomanneet tämän hyvinkin yleisen ilmiön). Voi että Meitä yksinkertaisia miehiä! Ei ehkä niinkään yllättävää, että pidän enemmän naisten ohjaamisesta (miehiä yhtään väheksymättä). Jostain syystä naiset osaavat kuunnella ja sisäistää asiat huomattavasti nopeammin kuin miehet. Miesten osalta taas on helpompaa, kun ei tarvitse erikseen huomauttaa raudan lisäämisestä vaan päin vastoin (yleensä kuormaa laitetaan yli rajojen), tottakai jokaisen tosimiehen täytyy kokeilla ensimmäisenä hauismaksimit, ennen kuin mitään muuta voidaan tehdä... ja treenin jälkeen kovalla työllä ansaitut hedelmät, eli pakolliset hauisposet peilin edessä "kanssakilpailijoiden" kera. Näistä on tosimiehet (vaikkakin yksinkertaiset) tehty!
Me kaikki salilla
Treenaaminen on varmasti jokaisella hakusessa, jos ei ole ollut ketään neuvomassa tai opastamassa. Tosin on myös ohjaajia, jotka eivät välttämättä tiedä mitä tehdä, kun asiakas lompsii salille ja sanoo mitä haluaa ja mistä, tai vieläkin harvemmin mitä haluaa ja minne jne. Tekijöitä on monia, niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin puolella. Ennen kuin jatkan sanomisiani, joudun taas jälleen turvautumaan omaan valttikorttiini eli kokemukseen. Olen kohdannut salilla, niin miehissä kuin naisissakin jouten päiväisiä treenaajia (anteeksi karu ilmaisuni) monet monet kerrat. Olen myös ohjannut heitä toiseen suuntaan ja opettanut treenaamisesta yhtä jos toista ja tätä kautta laittanut uudelle tielle. Jokainen näistä ihmisistä tietää nykyään mitä salilla voi tehdä ja miten. Kun nämä asiat selviää, on huomattavasti helpompaa lähteä rakentamaan sitä vartaloa, josta on aina unelmoinut. Lihasten kasvu ei siis aina ole pahasta. Lihaksethan ne meille antavat muodon vartaloon (tukemisen lisäksi), siihen vielä päälle sopivasti rasvaa (sitä ah, niin ihanaa "ylimääräistä"), niin saadaan muotoihin pehmeyttä. Nämä ovat kuitenkin niin makuasioita, ettei kukaan voi tulla sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin, tai miltä Sinun pitäisi näyttää jne. Kaikki lähtee liikkeelle sieltä oman pään sisältä, ei kenenkään muun. Muistakaa, että tavoitteet on yllättävän helppoa asettaa itselle, kun tietää, että vain taivas on rajana.
Lopuksi
Tulipas tekstiä taas kerrakseen, mutta niin siinä käy kun on asiaa. Toivottavasti löysit tästä tekstistä jotain sellaista, mikä herätti ajatuksia ja mietteitä. Uskaltakaa siis olla rohkeita, uskokaa itseenne ja ennen kaikkea näyttäkää itsellenne (ja miksei myös muillekin) mihin pystytte. Treenaaminen on todella mahtava juttu, kun löytää sieltä sen selvän tien jota seurata. Lukemattomia kertoja olen teksteissäni koittanut sanoa, että helpolla ei päästä. Ei elämässä eikä treeneissä, se tästä tekeekin niin mielenkiintoista ja koukuttavaa. Asettakaa itsellenne päämäärä jonnekin kauemmas ja pyrkikää sinne välitavoitteiden kautta, niin treeneissä kuin elämässäkin. Ottakaa askel kerrallaan, pitäkää jalat maassa ja voin vannoa, että mikään este ei ole niin suuri, etteikö sen yli pääsisi. Vauhdin ei tarvitse aina olla niin huima. Riittää, että valitsemasi tie vie vain eteen päin. Minähän en mistään mitään tiedä, kunhan vain tässä naputtelen päätäni tyhjäksi (jälleen kerran). Onnittelut, jos jaksoit lukea tämän tekstin alusta loppuun käymättä välissä peilin edessä hauiksiasi ihailemassa... (miehet).
Niin ja muistakaa vielä, että rajat on tehty rikottaviksi, vain ja ainoastaan ;)
Heittäkää vapaasti kommenttia ja mielipiteitä asiaan/tekstiin liittyen. Olisi erittäinkin mielenkiintoista nähdä, kuinka Te itse näette asian.
Aluksi
Tässäpä onkin mielenkiintoinen puheenaihe (otsikkoon viittaamalla), josta ollaan Heidin kanssa juteltu kerran jos toisenkin. Kysyin kerran Heidiltä ihan mielenkiinnolla, mitä mieltä Hän on yleisesti naisten treenaamisesta salilla. Olimme täysin samaa mieltä asiasta, että kyllähän se tahtoo valtaosin olla jouten päiväistä hommaa (tämä siis suoraan Heidin sanoja lainaten). Keskityn tässä kuitenkin hieman enemmän naisiin, koska kuitenkin Heidi itsekin on selvästi nainen, joten ei päästetä miehiä sotkemaan tätä soppaa (vielä).
Eli, naiset salilla
En tietenkään tarkoita sitä, että salilla ei muuta saisi tehdä kuin treenata, koska kyllähän kuntosali kuitenkin paikkana on myös hieno sosiaalinen tapahtuma. Nähdään tuttuja, vaihdellaan kuulumisia yms. Melkein uskaltaisin sanoa, että valtaosalla treenaajista, niin miehillä kuin naisilla on se yleinen ongelma, että ei välttämättä tiedetä minkä takia salille lähdetään. Luulisin ja erityisesti toivoisin, että sinne lähdetään ensisijaisesti treenaamaan, ei juttelemaan. Voihan salille toki lähteä vaikka ihan omaksi huvikseen aikaa kuluttamaan, mutta luulisin, että jokaisella on kuitenkin se jokin syy, minkä takia on aloittanut kuntoilun. Kuntosalihommissa olen nähnyt ympäri Suomea jos jonkinlaista treenaajaa, niin miehissä kuin naisissakin. Ehkä se perustreeni mitä naiset helposti tekevät, on sitä, että tehdään yhtä tai kahta liikettä puoli tuntia kerrallaan ja joissain tapauksissa liikkeen aikana luetaan lehti jos toinenkin (en siis yleistä). Tässäkään ei siis todellakaan mitään väärää ole. Toki jokainen saa tehdä niin kuin parhaalta tuntuu, mutta omasta näkökulmasta (valmentajana) tulee väkisinkin se harmituksen tunne, kun tietää, että senkin ajan voisi käyttää huomattavasti tehokkaammin. Yleisin pelko naisilla tulee helposti siinä (oman kokemukseni mukaan), että ei uskalleta laittaa tarpeeksi kuormaa sarjaa tehdessä. Toinen sitten taas se (edelliseen liittyen), että pelätään lihasten kasvua. Näkyvät lihakset eivät ihan yhdessä yössä kasva, eikä kahdessa. Heidikin on tehnyt julmettoman kovan työn vartalonsa eteen, että kyllä se niin on, että mikään ei tule vahingossa. Heidi sanoikin sen hyvin(kun keskustelimme aiheesta), että ei olla valmiita tekemään kaikkea itsensä eteen (koskien siis sekä miehiä, että naisia).
Miehet salilla
Sen verran otetaan myös miespuoliset (nämä itsepäiset hauiksiensa ja egonsa kanssa taistelevat) tähän mukaan, ettei kukaan vain ajattele, että tässä koitetaan jotenkin "mustamaalata" naisia jne. Miehien osalta löytyy paljon yhtäläisyyksiä. Olen useasti huomannut kuinka hemmetin vaikeaa on välillä ohjata ja valmentaa miespuolisia (itsepäisyys?) treenaajia. Helposti käy niin, että tehdään sitä päinvastaista mitä olen sanonut, tai sitten sanomani jälkeen möllötetään ns. Ö aapisen laidassa ja odotellaan, jos asiat tapahtuisivat itsestään (parisuhteessa olevat naiset ovat varmasti huomanneet tämän hyvinkin yleisen ilmiön). Voi että Meitä yksinkertaisia miehiä! Ei ehkä niinkään yllättävää, että pidän enemmän naisten ohjaamisesta (miehiä yhtään väheksymättä). Jostain syystä naiset osaavat kuunnella ja sisäistää asiat huomattavasti nopeammin kuin miehet. Miesten osalta taas on helpompaa, kun ei tarvitse erikseen huomauttaa raudan lisäämisestä vaan päin vastoin (yleensä kuormaa laitetaan yli rajojen), tottakai jokaisen tosimiehen täytyy kokeilla ensimmäisenä hauismaksimit, ennen kuin mitään muuta voidaan tehdä... ja treenin jälkeen kovalla työllä ansaitut hedelmät, eli pakolliset hauisposet peilin edessä "kanssakilpailijoiden" kera. Näistä on tosimiehet (vaikkakin yksinkertaiset) tehty!
Me kaikki salilla
Treenaaminen on varmasti jokaisella hakusessa, jos ei ole ollut ketään neuvomassa tai opastamassa. Tosin on myös ohjaajia, jotka eivät välttämättä tiedä mitä tehdä, kun asiakas lompsii salille ja sanoo mitä haluaa ja mistä, tai vieläkin harvemmin mitä haluaa ja minne jne. Tekijöitä on monia, niin asiakkaiden kuin työntekijöidenkin puolella. Ennen kuin jatkan sanomisiani, joudun taas jälleen turvautumaan omaan valttikorttiini eli kokemukseen. Olen kohdannut salilla, niin miehissä kuin naisissakin jouten päiväisiä treenaajia (anteeksi karu ilmaisuni) monet monet kerrat. Olen myös ohjannut heitä toiseen suuntaan ja opettanut treenaamisesta yhtä jos toista ja tätä kautta laittanut uudelle tielle. Jokainen näistä ihmisistä tietää nykyään mitä salilla voi tehdä ja miten. Kun nämä asiat selviää, on huomattavasti helpompaa lähteä rakentamaan sitä vartaloa, josta on aina unelmoinut. Lihasten kasvu ei siis aina ole pahasta. Lihaksethan ne meille antavat muodon vartaloon (tukemisen lisäksi), siihen vielä päälle sopivasti rasvaa (sitä ah, niin ihanaa "ylimääräistä"), niin saadaan muotoihin pehmeyttä. Nämä ovat kuitenkin niin makuasioita, ettei kukaan voi tulla sanomaan mikä on oikein ja mikä väärin, tai miltä Sinun pitäisi näyttää jne. Kaikki lähtee liikkeelle sieltä oman pään sisältä, ei kenenkään muun. Muistakaa, että tavoitteet on yllättävän helppoa asettaa itselle, kun tietää, että vain taivas on rajana.
Lopuksi
Tulipas tekstiä taas kerrakseen, mutta niin siinä käy kun on asiaa. Toivottavasti löysit tästä tekstistä jotain sellaista, mikä herätti ajatuksia ja mietteitä. Uskaltakaa siis olla rohkeita, uskokaa itseenne ja ennen kaikkea näyttäkää itsellenne (ja miksei myös muillekin) mihin pystytte. Treenaaminen on todella mahtava juttu, kun löytää sieltä sen selvän tien jota seurata. Lukemattomia kertoja olen teksteissäni koittanut sanoa, että helpolla ei päästä. Ei elämässä eikä treeneissä, se tästä tekeekin niin mielenkiintoista ja koukuttavaa. Asettakaa itsellenne päämäärä jonnekin kauemmas ja pyrkikää sinne välitavoitteiden kautta, niin treeneissä kuin elämässäkin. Ottakaa askel kerrallaan, pitäkää jalat maassa ja voin vannoa, että mikään este ei ole niin suuri, etteikö sen yli pääsisi. Vauhdin ei tarvitse aina olla niin huima. Riittää, että valitsemasi tie vie vain eteen päin. Minähän en mistään mitään tiedä, kunhan vain tässä naputtelen päätäni tyhjäksi (jälleen kerran). Onnittelut, jos jaksoit lukea tämän tekstin alusta loppuun käymättä välissä peilin edessä hauiksiasi ihailemassa... (miehet).
Niin ja muistakaa vielä, että rajat on tehty rikottaviksi, vain ja ainoastaan ;)
Heittäkää vapaasti kommenttia ja mielipiteitä asiaan/tekstiin liittyen. Olisi erittäinkin mielenkiintoista nähdä, kuinka Te itse näette asian.
perjantai 6. tammikuuta 2012
Mielen päältä #1
Välillä tuntuu, että on asioita jotka pitää sanoa, mutta sitten kuitenkaan niitä ei pysty/voi sanoa vaikka kuinka haluaisi. Oli seura mitä tahansa, niin näin se vain tahtoo olla... Toisaalta voidaan myös sanoa, että on asioita jotka pitää tulla sanotuksi. Onko tällöin seuralla väliä? Onko ne vain asioita jonka jonkun pitää kuulla, tai asioita jotka jonkun pitää jakaa? Onko sillä loppujen lopuksi väliä kuunteleeko kukaan, vai että siellä on joku joka kuuntelee?
Elämästä
Omasta ammatistani (tässä tapauksessa urheiluhierojana) johtuen, olen kuunnellut ihmisten asioita, kuunnellut huolet ja murheet läpi. Käynyt niitä itse läpi mielessäni ja samalla olen myös vertaillut asioita omaan elämääni ja siihen mitä itse olen kokenut. Tiedän kyllä, että takerrun liikaa muiden ihmisten murheisiin, mutta kun jokainen meistä on yksilö, omanlainen. En minä ole kertaakaan sitä katunut, että otan kaiken itseeni. Päin vastoin, ajattelen että kaikkien kokemuksieni kautta olen sitä, mitä olen tälläkin hetkellä. Olen aina tuntenut vahvasti, että olen oikealla polulla ja tiedän, että tämä on se polku jota Minä kuljen. Ja vaikka siitä tavallaan kärsinkin, niin silti se on Minun tapani elää ja käsitellä asioita.
Treenaamisesta. Onko se elämää?
Asiat saavat eri käsityksen, kun sanon tähän alkuun, että "Periksi ei anneta!". Siinä vaiheessa kun raja tulee vastaan ja tuntuu ettei jaksa, niin se on se merkittävin hetki, kun todella pitäisi tietää mitä treenaamiselta haluaa ja ennen kaikkea se, kuinka paljon haluaa. Eli se mitä olet valmis tekemään itsesi ja kaiken sen eteen mistä olet haaveillut ja unelmoinut. Sillä hetkellä kun tuntuu ettei jaksa ja sisin huutaa armoa, niin sillä hetkellä pitää laittaa kaikki peliin ja muistella vähän minkä takia aloitti treenaamisen! Mikä oli se syy aloittaa treenaaminen, mitkä ovat/olivat tavoitteet ja kysy huviksesi itseltäsi sillä hetkellä, haluatko niitä enää edes saavuttaa? Mitä olet/olit valmis tekemään sen kaiken eteen? Yksi hyvä esimerkki äärilaidan treenaajista ovat kehonrakentajat ja Fitness -urheilijat, nämä sekopäät, jotka vetävät itsensä äärirajoille, kuten kaksi valmennettavistani Tuomas Kukkohovi ja Heidi Kuonanoja. Mikä ylipäätänsä ajaa meidät tähän hulluuteen, jota me kuitenkin rakastamme? Ne, jotka rakastavat treenaamista ovat hulluja! Hulluja, jotka eivät voi suurin piirtein elää ilman treeniä. Hulluja, jotka tietävät tasan tarkkaan mitä haluavat ja ennen kaikkea kuinka paljon vaatii, että sen kaiken saavuttaa ja siitä huolimatta nämä älykääpiöt valitsevat tämän tien!
Kyllä on.
Miksi? Minkä ihmeen takia? Miksi me yleensä tehdään näitä valintoja joiden takia joudutaan kärsimään, vaikka kuitenkin tunnemme rakkautta sitä asiaa kohtaan? Oli se valinta sitten treeni, työ, tyttöystävä, poikaystävä, avioliitto. No, okei. Jos avioliittoon asti päädytään, niin eihän se mitään kärsimistä ole, vaikka tavallaan on ja tavallaan ei, niin kuin kaikki muutkin seurustelusuhteet. Tulee niitä kuuluisia ylämäkiä ja alamäkiä ja ties mitä. Minä olen joka tapauksessa aina jostain syystä tykännyt verrata elämää treenaamiseen, kappas. Veikkaan, että aika moni yllättyisi kuinka paljon näiden kahden asian välillä on yhtäläisyyksiä. Edellisen kappaleen luettuasi, kuvitellaan näin hieman vakavemmin ja pidemmälle, että Sinä olet seurustelusuhteessa/avioliitossa, joka on tullut tiensä päähän. Luetaan läpi vielä kerran edellinen kappale teksteineen ja kysymyksineen. Vaihdetaan vielä treeni -sanan tilalle ja kaikille sen muodoissa olevan sanan tilalle seurustelusuhde/avioliitto -sana. Tiedän, voi tuntua ankealta lukea kaikki paska uudestaan yhden ajatusleikin ja muutaman sananvaihdoksen takia, mutta toisaalta, jos olet päässyt näinkin pitkälle, niin ei muuta kuin "Go for it!"
Lopuksi
Ketkä meistä on näitä älykääpiöitä hulluja, jotka tekevät niin kuin itse haluavat, päättävät kaikesta itse ja saavuttavat sen mitä vain itse haluavat? Kuka meistä on mitäkin, ei ole mitään väliä, sillä kuitenkin me kaikki saamme osamme, halusimme tai emme. Ja tästä tekstistä ei ole apua kuin vain niille, jotka sen ymmärtävät. Muut, itkekää sitä aikaa jonka kulutitte tämän tekstin lukemiseen ja ymmärtämisen yrittämiseen, kun olisitte voineet tehdä muutakin.
Pitää vain muistaa, että "Et ole katkera, vihainen tai ymmärtämätön toisten päätöksien suhteen... niin vaikeaa kuin se onkin." -Pete
"Suit yourself" -Me again
Elämästä
Omasta ammatistani (tässä tapauksessa urheiluhierojana) johtuen, olen kuunnellut ihmisten asioita, kuunnellut huolet ja murheet läpi. Käynyt niitä itse läpi mielessäni ja samalla olen myös vertaillut asioita omaan elämääni ja siihen mitä itse olen kokenut. Tiedän kyllä, että takerrun liikaa muiden ihmisten murheisiin, mutta kun jokainen meistä on yksilö, omanlainen. En minä ole kertaakaan sitä katunut, että otan kaiken itseeni. Päin vastoin, ajattelen että kaikkien kokemuksieni kautta olen sitä, mitä olen tälläkin hetkellä. Olen aina tuntenut vahvasti, että olen oikealla polulla ja tiedän, että tämä on se polku jota Minä kuljen. Ja vaikka siitä tavallaan kärsinkin, niin silti se on Minun tapani elää ja käsitellä asioita.
Treenaamisesta. Onko se elämää?
Asiat saavat eri käsityksen, kun sanon tähän alkuun, että "Periksi ei anneta!". Siinä vaiheessa kun raja tulee vastaan ja tuntuu ettei jaksa, niin se on se merkittävin hetki, kun todella pitäisi tietää mitä treenaamiselta haluaa ja ennen kaikkea se, kuinka paljon haluaa. Eli se mitä olet valmis tekemään itsesi ja kaiken sen eteen mistä olet haaveillut ja unelmoinut. Sillä hetkellä kun tuntuu ettei jaksa ja sisin huutaa armoa, niin sillä hetkellä pitää laittaa kaikki peliin ja muistella vähän minkä takia aloitti treenaamisen! Mikä oli se syy aloittaa treenaaminen, mitkä ovat/olivat tavoitteet ja kysy huviksesi itseltäsi sillä hetkellä, haluatko niitä enää edes saavuttaa? Mitä olet/olit valmis tekemään sen kaiken eteen? Yksi hyvä esimerkki äärilaidan treenaajista ovat kehonrakentajat ja Fitness -urheilijat, nämä sekopäät, jotka vetävät itsensä äärirajoille, kuten kaksi valmennettavistani Tuomas Kukkohovi ja Heidi Kuonanoja. Mikä ylipäätänsä ajaa meidät tähän hulluuteen, jota me kuitenkin rakastamme? Ne, jotka rakastavat treenaamista ovat hulluja! Hulluja, jotka eivät voi suurin piirtein elää ilman treeniä. Hulluja, jotka tietävät tasan tarkkaan mitä haluavat ja ennen kaikkea kuinka paljon vaatii, että sen kaiken saavuttaa ja siitä huolimatta nämä älykääpiöt valitsevat tämän tien!
Kyllä on.
Miksi? Minkä ihmeen takia? Miksi me yleensä tehdään näitä valintoja joiden takia joudutaan kärsimään, vaikka kuitenkin tunnemme rakkautta sitä asiaa kohtaan? Oli se valinta sitten treeni, työ, tyttöystävä, poikaystävä, avioliitto. No, okei. Jos avioliittoon asti päädytään, niin eihän se mitään kärsimistä ole, vaikka tavallaan on ja tavallaan ei, niin kuin kaikki muutkin seurustelusuhteet. Tulee niitä kuuluisia ylämäkiä ja alamäkiä ja ties mitä. Minä olen joka tapauksessa aina jostain syystä tykännyt verrata elämää treenaamiseen, kappas. Veikkaan, että aika moni yllättyisi kuinka paljon näiden kahden asian välillä on yhtäläisyyksiä. Edellisen kappaleen luettuasi, kuvitellaan näin hieman vakavemmin ja pidemmälle, että Sinä olet seurustelusuhteessa/avioliitossa, joka on tullut tiensä päähän. Luetaan läpi vielä kerran edellinen kappale teksteineen ja kysymyksineen. Vaihdetaan vielä treeni -sanan tilalle ja kaikille sen muodoissa olevan sanan tilalle seurustelusuhde/avioliitto -sana. Tiedän, voi tuntua ankealta lukea kaikki paska uudestaan yhden ajatusleikin ja muutaman sananvaihdoksen takia, mutta toisaalta, jos olet päässyt näinkin pitkälle, niin ei muuta kuin "Go for it!"
Lopuksi
Ketkä meistä on näitä älykääpiöitä hulluja, jotka tekevät niin kuin itse haluavat, päättävät kaikesta itse ja saavuttavat sen mitä vain itse haluavat? Kuka meistä on mitäkin, ei ole mitään väliä, sillä kuitenkin me kaikki saamme osamme, halusimme tai emme. Ja tästä tekstistä ei ole apua kuin vain niille, jotka sen ymmärtävät. Muut, itkekää sitä aikaa jonka kulutitte tämän tekstin lukemiseen ja ymmärtämisen yrittämiseen, kun olisitte voineet tehdä muutakin.
Pitää vain muistaa, että "Et ole katkera, vihainen tai ymmärtämätön toisten päätöksien suhteen... niin vaikeaa kuin se onkin." -Pete
"Suit yourself" -Me again
keskiviikko 4. tammikuuta 2012
Muusaa löytämässä
Aiemmassa Tuomaksen tekstissä mainitsinkin motivaation hiipuneen kirjoittamista kohti. Kyse ei ole missään nimessä kyllästymisestä tai muusta vastaavasta. Kyse on minun henkilökohtaisista asioista... Niin se kuitenkin vain on, että elämän on jatkuttava ja niin on myös aika palata kirjoittamisen pariin ja mikä sen hienompaa kuin aloittaa viittaamalla otsikkoon ja lainaamalla hienon taiteilijan Pablo Picasson sanoja "en minä etsi, minä löydän".
Eli treenejä me olemme Tuomaksen, Sepon ja Ruskan kanssa tehneet koko ajan, en vain ole pystynyt/jaksanut niistä tänne kirjoittaa vähään aikaan. Tästä eteen päin olisi tarkoitus kirjoittaa aina, kun uutta tapahtuu. Toisin sanoen päivitystä voi tulla minkälaiseen tahtiin tahansa.
Enempää en edellä mainituista valmennettavistani kirjoita tähän, vaan saatte käydä itse lukemassa heidän omilta sivuiltaan kuulumiset, kunhan ensin olen saanut tekstit valmiiksi.
Uusia projekteja
Aiemmin mainitut valmennettavat eivät toki ole ainoita joita valmennan, vaan valmennuksesta löytyy kilpaurheilijoiden lisäksi myös ns. harrastelijoita. Nämä valmennettavat eroavat muista sillä, että kirjoitan heidän kuulumisistaan. Olen tämän joskus aiemminkin sanonut, mutta ajattelin vielä toistaa itseäni, kun tässä on tätä aikaa taas ehtinyt vierähtämään kirjoittamisen ollessa tauolla... mutta sitten itse asiaan!
Eli tässä olisi nyt kaksi uutta projektia alkamassa. Nämä projektit mainitsen sen takia, että aion kirjoittaa myös heidän kuulumisistaan tänne. Ensimmäinen projekti on lähtenyt jo käyntiin tällä viikolla, eli valmennukseeni on tullut toinen Fitness -urheilija Heidi Kuonanoja. Eli kyllä! Saadaan siis rutkasti naiskauneutta mukaan! Enemmän tietoa saatte sitten noin viikon päästä kunhan tämä viikko ollaan ensin saatu treenattua läpi.
Toinen mielenkiintoinen projekti on nimeltään Rami Rantakoivu. Nuori, vasta ylioppinut ja juuri armeijasta pääsemässä oleva haaveilija. Tämän projektin tarkoituksena olisi auttaa Ramia saavuttamaan omat tavoitteensa jne. Ei ahdeta makeaa mahan täydeltä, vaan lisää infoa sitten kunhan Rami on selvinnyt armeijasta pois ja saanut levätä muutaman viikon.
Sanoisin, että mielenkiintoinen kevät tulossa kaikin puolin.
Eli treenejä me olemme Tuomaksen, Sepon ja Ruskan kanssa tehneet koko ajan, en vain ole pystynyt/jaksanut niistä tänne kirjoittaa vähään aikaan. Tästä eteen päin olisi tarkoitus kirjoittaa aina, kun uutta tapahtuu. Toisin sanoen päivitystä voi tulla minkälaiseen tahtiin tahansa.
Enempää en edellä mainituista valmennettavistani kirjoita tähän, vaan saatte käydä itse lukemassa heidän omilta sivuiltaan kuulumiset, kunhan ensin olen saanut tekstit valmiiksi.
Uusia projekteja
Aiemmin mainitut valmennettavat eivät toki ole ainoita joita valmennan, vaan valmennuksesta löytyy kilpaurheilijoiden lisäksi myös ns. harrastelijoita. Nämä valmennettavat eroavat muista sillä, että kirjoitan heidän kuulumisistaan. Olen tämän joskus aiemminkin sanonut, mutta ajattelin vielä toistaa itseäni, kun tässä on tätä aikaa taas ehtinyt vierähtämään kirjoittamisen ollessa tauolla... mutta sitten itse asiaan!
Eli tässä olisi nyt kaksi uutta projektia alkamassa. Nämä projektit mainitsen sen takia, että aion kirjoittaa myös heidän kuulumisistaan tänne. Ensimmäinen projekti on lähtenyt jo käyntiin tällä viikolla, eli valmennukseeni on tullut toinen Fitness -urheilija Heidi Kuonanoja. Eli kyllä! Saadaan siis rutkasti naiskauneutta mukaan! Enemmän tietoa saatte sitten noin viikon päästä kunhan tämä viikko ollaan ensin saatu treenattua läpi.
Toinen mielenkiintoinen projekti on nimeltään Rami Rantakoivu. Nuori, vasta ylioppinut ja juuri armeijasta pääsemässä oleva haaveilija. Tämän projektin tarkoituksena olisi auttaa Ramia saavuttamaan omat tavoitteensa jne. Ei ahdeta makeaa mahan täydeltä, vaan lisää infoa sitten kunhan Rami on selvinnyt armeijasta pois ja saanut levätä muutaman viikon.
Sanoisin, että mielenkiintoinen kevät tulossa kaikin puolin.
sunnuntai 2. lokakuuta 2011
Tänään se alkaa
Melko iso ja työläs projekti on vihdoinkin edennyt siihen pisteeseen, että ensimmäiset kirjoitukset saadaan ulos. Mennyt viikko onkin ollut melkoisen kiireinen valmennusten ohella. Lehtijuttukin saatiin tehtyä Pyhäjärven Sanomiin ja kuvatkin vielä otettiin.
Maanantai 26.09.11 oli tälle syksyä virallisesti ensimmäinen urheilupäivä Ruska -ryhmälleni. Ruskan omalta sivulta voit lukea asiasta tarkemmin.
Tämä oli hyvä viikko siinäkin mielessä, että päästiin aloittamaan myös Tuomas Kukkohovin ensimmäiset treenit. Tuomashan tähtää Fitnekseen, joten treenit yms. tulevat eroamaan melkoisesti harrastekuntoilijan valmennuksesta. Tuomaksen treeneistä ja muista mielenkiintoisista vastoinkäymisistä voidaan puida lisää Tuomaksen sivulla.
Sepon penkkipunnertamista voi alkaa seurailemaan 16.10.11 alkaen.
Vielä sellainen tiedote, että en kirjoittele tänne jokaisesta treenistä, vaan tiivistän viikon tapahtumat yhteen viestiin. Jos asiaa ja kerrottavaa tulee enemmän, niin sitten päivittelen tarpeen mukaan.
Maanantai 26.09.11 oli tälle syksyä virallisesti ensimmäinen urheilupäivä Ruska -ryhmälleni. Ruskan omalta sivulta voit lukea asiasta tarkemmin.
Tämä oli hyvä viikko siinäkin mielessä, että päästiin aloittamaan myös Tuomas Kukkohovin ensimmäiset treenit. Tuomashan tähtää Fitnekseen, joten treenit yms. tulevat eroamaan melkoisesti harrastekuntoilijan valmennuksesta. Tuomaksen treeneistä ja muista mielenkiintoisista vastoinkäymisistä voidaan puida lisää Tuomaksen sivulla.
Sepon penkkipunnertamista voi alkaa seurailemaan 16.10.11 alkaen.
Vielä sellainen tiedote, että en kirjoittele tänne jokaisesta treenistä, vaan tiivistän viikon tapahtumat yhteen viestiin. Jos asiaa ja kerrottavaa tulee enemmän, niin sitten päivittelen tarpeen mukaan.
maanantai 26. syyskuuta 2011
Team Mind & Body
Team Mind & Body on perustamani kuntovalmennus -palvelu. Toimin yrittäjänä neljättä vuotta ja työskentelen urheiluhierojana, valmentajana sekä myös kahvakuulaohjaajana Pyhäjärvellä.
Valmennettavia minulla on Pyhäjärven lisäksi myös Jyväskylässä. Valmennettaviini kuuluu tällä hetkellä kaksi kilpaurheilijaa, joista toinen kilpailee penkkipunnerruksessa ja toinen keskittyy fitnekseen. Näiden kilpaurheilijoiden lisäksi valmennuksessa on lukuisia ns. harrastekuntoilijoita, joille suunnittelen kaiken ruokaohjelmista treeniohjelmiin. Näistä kuntoilijoista en kuitenkaan kirjoittele kuin ainoastaan valmennusryhmästäni, joka kulkee nimellä Ruska.
Jokainen on lämpimästi tervetullut valmennukseeni, jos haluat varmoja tuloksia, ota rohkeasti yhteyttä.
Puh. 040-4155785
tai
petri.tiitto@gmail.com
Ystävällisin terveisin,
Petri Tiitto
Valmennettavia minulla on Pyhäjärven lisäksi myös Jyväskylässä. Valmennettaviini kuuluu tällä hetkellä kaksi kilpaurheilijaa, joista toinen kilpailee penkkipunnerruksessa ja toinen keskittyy fitnekseen. Näiden kilpaurheilijoiden lisäksi valmennuksessa on lukuisia ns. harrastekuntoilijoita, joille suunnittelen kaiken ruokaohjelmista treeniohjelmiin. Näistä kuntoilijoista en kuitenkaan kirjoittele kuin ainoastaan valmennusryhmästäni, joka kulkee nimellä Ruska.
Jokainen on lämpimästi tervetullut valmennukseeni, jos haluat varmoja tuloksia, ota rohkeasti yhteyttä.
Puh. 040-4155785
tai
petri.tiitto@gmail.com
Ystävällisin terveisin,
Petri Tiitto
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)